Heippa vaan! Lupauksistamme huolimatta
emme ole pystyneet päivittämään blogia aiemmin, koska
nettiyhteyttä ei ole ollut. Mutta nyt kerromme sitten takautuvasti
kuulumisia vähän pidemmältä aikaa.
31.1.
Kävimme
tosiaan sunnuntaina kirkossa. Samassa kirkossa pidetään
sunnuntaiaamun aikana kolme erikielistä jumalanpalvelusta, me olimme
englanninkielisessä. Siellä ei ollut kovin paljon väkeä, ehkä
reilu 30 henkeä.
Yllätyimme
siitä, että jumalanpalveluksen kesto oli hyvin maltillinen, vain
reilu tunnin ja se alkoi lähes sovittuun aikaan. Tunnelma oli
kotoisa, koska se muistutti meitä siitä mihin olemme suomessakin
tottuneet.
Joitakin
eroavaisuuksiakin oli. Laulujen aikana ei ollut säestystä, jokainen
kävi viemässä itse kolehtirahansa alttarilla olevaan
puulaatikkoon, kesken kaiken käytiin kättelemässä toisia ja
toivottamassa rauhaa sekä lopuksi kirkosta lähtiessä kaikki
kättelivät kaikkia.
Päästyämme
takaisin lähetysasemalle olimme nälkäisiä ja halusimme kokata
kanaa. Ajattelimme että pääsisimme helpoimmalla laittamalla kanan
vain uuniin, mutta asiahan ei ollut näin. Uuni ei toiminutkaan,
mutta onneksi hellat olivat käytössä. Saimme siis lopulta ruokaa
vaikka asiat eivät sujuneet aivan suunnitelmien mukaan. Ps. Myös
mikro on epäkunnossa.
Loppupäivä
sujui pyykätessä ja pakatessa, koska maanantai aamuna suuntana on
Matongo ja lastenkotiin tutustuminen.
1.2.
Lähdimme
aamulla ennen kymmentä Sinikan kyydillä Matongoon, joka on pieni
kylä läntisessä Keniassa. Kisumusta lähtiessä kaupunkialueella
liikenne oli kamalan vilkasta. Monilla kenialaisilla on tapana ajaa
aika hurjasti. Eräskin linja-auto halusi väkisin ohittaa meidät
vaikka tilaa ei ollut. Se ajoi aivan kiinni perässämme ja
tööttäili. Maaseudulle päästessämme tiet olivat hyvin
kuoppaisia ja vaikeakulkuisia. Ymmärsimme miksi kaikilla läheteillä
on maasturit.
Veimme
tavaramme uuteen asuntoomme, joka on oikein kotoisa tunnelmallinen
pikku mökki. Sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsemme. Uunikin
toimii. Mutta sähkökatkoja ikävä kyllä on välillä.
Naapurissa
asuu Sleyn vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka kävivät meitä
moikkaamassa. Tulemme tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja on
turvallisempi olo kun lähellä on muitakin suomalaisia. Lähettejä
täällä käy myös viikottain ja välillä asuu pidempiäkin
aikoja.
Kun
olimme asettuneet taloksi, oli aika käydä tutustumassa lastenkotiin
ja orpolapsiin, joiden kanssa tulemme viettämään paljon aikaa.
Veimme heille tuliaisiksi suomesta nukkeja, pehmoleluja ja
pikkuautoja. Kiitos kaikille jotka olette auttaneet tuliaisten
hankkimisessa, lapset rakastivat niitä! Lapset olivat meitä heti
vastassa ja suorastaan veivät lelut käsistä.
Lastenkodin
johtaja, jota kutsutaan Madamiksi, toivotti meidät tervetulleiksi ja
lapset lauloivat meille. Se oli ihana hetki, tunsimme olomme
tervetulleeksi. Lapsia on 23 ja he ovat alle 10-vuotiaita, suurin osa
esikouluikäisiä. Pienin heistä on hieman vajaa 1-vuotias. Törmäsimme täällä hauskaan tapaan; lapsia voidaan nimetä mm. kuninkaallisten tai muiden julkisuuden henkilöiden mukaan.
Sovimme
että aloitamme työskentelyn lastenkodilla seuraavana aamuna klo 9.
Asunnoltamme on sinne matkaa vain parisataa metriä, eli se on aivan
vieressä siis.
Lastenkodin rakennukset. Näiden seinien sisälle mahtuu lasten makuuhuoneet, vierashuone, 2 toimistohuonetta, eskariluokka, leikkihuone, keittiö sekä ruokasali. |
Iltapäivällä
kävimme tutustumassa lähiseutuun kävellen ja ihailimme kauniita
maisemia. Ajattelimme että teemme vain pienen kävelyreissun, mutta
nopeasti opimme, että aikaa matkoihin tulee varata vähintäänkin
kolminkertainen aika kuin Suomessa saman matkan taittamiseen
tarvittaisiin. Täällä lähes kaikki vastaantulijat pysähtyvät
juttelemaan tai edes vähintään tervehtimään.
On
mukavaa, että ihmiset ottavat niin helposti kontaktia, mutta
ärsyttävää kun yleensä hyvin nopeasti he alkavat pyytää rahaa.
Vaikka haluaisikin auttaa, niin rahaa heille ei voi antaa, koska jos
annat yhdelle on jonossa loputon määrä muitakin vaatimassa
osaansa.
Iltapalla
halusimme herkutella suomalaiseen tapaan ja teimme lättyjä. Täällä
ne maistuivat erityisen hyviltä.
Aww Ihania lapsia!! Näyttää ja kuulostaa niin mahtavalta! Tuktukit ja nakumatti :DD Tosi kiva nähä kuvia sieltä.siistiä et ei kaikkialla maailmassa kuleksita vaan omissa oloissa ketään tervehtimättä.. Tosi paljon tsemppiä ja Taivaan Isän siunausta sinne! :)
VastaaPoistaNe on kyllä ihania! Ja tää on hieno kokemus olla täällä. Kiitos ja siunausta sullekin! :)
PoistaMinäkin ihan tärinöissä luen teidän kuulumisia. Onpa kivoja kuvia. Näin sielunsilmin ne lapset täpinöissään niistä leluista. Varjelusta teille sinne kovasti ja nauttikaa erilaisista maisemista ja elämänrytmistä. God bless you!
VastaaPoistaYritetään ottaa kaikki ilo irti reissusta. Kiitos! Siunausta sulle myös!
Poista