Netti toimii taas!

Heippa vaan! Lupauksistamme huolimatta emme ole pystyneet päivittämään blogia aiemmin, koska nettiyhteyttä ei ole ollut. Mutta nyt kerromme sitten takautuvasti kuulumisia vähän pidemmältä aikaa.

31.1.

Kävimme tosiaan sunnuntaina kirkossa. Samassa kirkossa pidetään sunnuntaiaamun aikana kolme erikielistä jumalanpalvelusta, me olimme englanninkielisessä. Siellä ei ollut kovin paljon väkeä, ehkä reilu 30 henkeä.

Kirkko Kisumussa

Yllätyimme siitä, että jumalanpalveluksen kesto oli hyvin maltillinen, vain reilu tunnin ja se alkoi lähes sovittuun aikaan. Tunnelma oli kotoisa, koska se muistutti meitä siitä mihin olemme suomessakin tottuneet.

Joitakin eroavaisuuksiakin oli. Laulujen aikana ei ollut säestystä, jokainen kävi viemässä itse kolehtirahansa alttarilla olevaan puulaatikkoon, kesken kaiken käytiin kättelemässä toisia ja toivottamassa rauhaa sekä lopuksi kirkosta lähtiessä kaikki kättelivät kaikkia.

Päästyämme takaisin lähetysasemalle olimme nälkäisiä ja halusimme kokata kanaa. Ajattelimme että pääsisimme helpoimmalla laittamalla kanan vain uuniin, mutta asiahan ei ollut näin. Uuni ei toiminutkaan, mutta onneksi hellat olivat käytössä. Saimme siis lopulta ruokaa vaikka asiat eivät sujuneet aivan suunnitelmien mukaan. Ps. Myös mikro on epäkunnossa.

Loppupäivä sujui pyykätessä ja pakatessa, koska maanantai aamuna suuntana on Matongo ja lastenkotiin tutustuminen.

1.2.

Lähdimme aamulla ennen kymmentä Sinikan kyydillä Matongoon, joka on pieni kylä läntisessä Keniassa. Kisumusta lähtiessä kaupunkialueella liikenne oli kamalan vilkasta. Monilla kenialaisilla on tapana ajaa aika hurjasti. Eräskin linja-auto halusi väkisin ohittaa meidät vaikka tilaa ei ollut. Se ajoi aivan kiinni perässämme ja tööttäili. Maaseudulle päästessämme tiet olivat hyvin kuoppaisia ja vaikeakulkuisia. Ymmärsimme miksi kaikilla läheteillä on maasturit.

Veimme tavaramme uuteen asuntoomme, joka on oikein kotoisa tunnelmallinen pikku mökki. Sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsemme. Uunikin toimii. Mutta sähkökatkoja ikävä kyllä on välillä.

Naapurissa asuu Sleyn vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka kävivät meitä moikkaamassa. Tulemme tekemään yhteistyötä heidän kanssaan ja on turvallisempi olo kun lähellä on muitakin suomalaisia. Lähettejä täällä käy myös viikottain ja välillä asuu pidempiäkin aikoja.

Kun olimme asettuneet taloksi, oli aika käydä tutustumassa lastenkotiin ja orpolapsiin, joiden kanssa tulemme viettämään paljon aikaa. Veimme heille tuliaisiksi suomesta nukkeja, pehmoleluja ja pikkuautoja. Kiitos kaikille jotka olette auttaneet tuliaisten hankkimisessa, lapset rakastivat niitä! Lapset olivat meitä heti vastassa ja suorastaan veivät lelut käsistä.

Lapset tutkimassa tuliaisiaan

Pojat löysivät mieleisiään leluja

Lastenkodin johtaja, jota kutsutaan Madamiksi, toivotti meidät tervetulleiksi ja lapset lauloivat meille. Se oli ihana hetki, tunsimme olomme tervetulleeksi. Lapsia on 23 ja he ovat alle 10-vuotiaita, suurin osa esikouluikäisiä. Pienin heistä on hieman vajaa 1-vuotias. Törmäsimme täällä hauskaan tapaan; lapsia voidaan nimetä mm. kuninkaallisten tai muiden julkisuuden henkilöiden mukaan.

Sovimme että aloitamme työskentelyn lastenkodilla seuraavana aamuna klo 9. Asunnoltamme on sinne matkaa vain parisataa metriä, eli se on aivan vieressä siis.

Lastenkodin rakennukset. Näiden seinien sisälle mahtuu lasten makuuhuoneet,
vierashuone, 2 toimistohuonetta, eskariluokka, leikkihuone, keittiö sekä ruokasali.

Lastenkodin suihkut ja käsin pyykätyt vaatteet kuivumassa

Pihan perältä löytyy vessat. Ne ovat pienet kopit, joissa on reikä keskellä lattiaa.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa lähiseutuun kävellen ja ihailimme kauniita maisemia. Ajattelimme että teemme vain pienen kävelyreissun, mutta nopeasti opimme, että aikaa matkoihin tulee varata vähintäänkin kolminkertainen aika kuin Suomessa saman matkan taittamiseen tarvittaisiin. Täällä lähes kaikki vastaantulijat pysähtyvät juttelemaan tai edes vähintään tervehtimään.

Iida maisemia ihailemassa

Lähiseudun tietä. Kenialaiseen tapaan nainen kantaa banaaniterttua päässään.

On mukavaa, että ihmiset ottavat niin helposti kontaktia, mutta ärsyttävää kun yleensä hyvin nopeasti he alkavat pyytää rahaa. Vaikka haluaisikin auttaa, niin rahaa heille ei voi antaa, koska jos annat yhdelle on jonossa loputon määrä muitakin vaatimassa osaansa.

Täällä kävellessä mopomiehet tulevat helposti tarjoamaan kyytiä

Iltapalla halusimme herkutella suomalaiseen tapaan ja teimme lättyjä. Täällä ne maistuivat erityisen hyviltä.