Pallottelua...

8.2.

Meillä oli aamusta vapaata, koska menimme vaihteeksi lastenkodille vasta kahdeksi. Halusimme päästä näkemään myös miten iltapäivät siellä sujuvat.

Ennen töitä kävimme katsomassa eräiden tällä hetkellä Suomessa olevien lähettien taloa ja saimme sinne avaimet. Tulemme asumaan siellä väliaikaisesti 13.-18.2. koska tämä vierastalo, jossa nyt majailemme, tarvitaan toiseen käyttöön.

Talo oli tilava ja vaikutti viihtyisältä. Siellä on myös aivan ihania koiria. On siis ihan kiva muuttaa sinne, vaikka onhan siinä aina oma vaivansa pakata tavaransa ja raahata edestakaisin paikasta toiseen.

Yleensä täällä on ollut hyvin lämmintä, mutta tänä aamuna oli vähän viileämpää. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana tuli puettua kevyt pitkähihainen pusero päälle kun lähti ulos kävelemään ja niin tarkeni oikein hyvin. Tuntui hullulta, kun toisilla paikallisilla oli jopa toppatakit päällä! Lämpömittaria meillä ei ole, mutta plusasteita oli kuitenkin reilusti.

Oli mukavaa mennä lastenkodille myöhäisempään ajankohtaan, koska eskarilaisten koulupäivä oli jo päättynyt. Jäi paljon aikaa leikille ja lasten huomioimiselle.

Selfie

Yritimme opettaa lapsille yhteisleikkejä, mutta koska he eivät ymmärrä englantia eikä meillä ollut ketään tulkkaamassa se oli aika hankalaa. Lapset ovat niin energisiä etteivät he kauaa malta katsella kun ohjeistetaan näyttämällä.

Onnistuimme me kuitenkin jotain sovellettuja versioita suomalaisista leikeistä leikkimään. Yritimme myös opetella letkajenkkaa. Lapset oppivat askeleet, mutta eivät millään käsittäneet että sitä olisi tarkoitus mennä jonossa. Hauskaa oli kuitenkin!

Lasten lelut hukkuvat täällä hyvin helposti, koska leikkijöitä on niin monia. Sen vuoksi leluja säilytetään lukollisessa leikkihuoneessa, mistä ne usein vapaahetkinä annetaan lasten käyttöön, ja mihin ne pitää palauttaa. Emme tiedä oliko leikkihuoneen avain hukassa, vai mikä oli syy siihen, että tänään sitä ei avattu ollenkaan. Lapsilla on kuitenkin paljon mielikuvitusta, joten he tekivät itse palloja roskista. Tunkivat muovinpalasen sisään kaikkea muuta roskaa ja solmivat kiinni.

Kekseliäät pojat

Oli vähän sääli katsella sellaista touhua, mutta näillä palloilla sitten leikittiin ja ne olivat tärkeitä aarteita. Jos joku lapsista otti toisen oman, niin itkuhan siitä seurasi. Kaikki halusivat heitellä meidänkin kanssamme palloja. Palloihin koskeminen tuntui aika iljettävältä, mutta pakkohan se oli kun huomasi miten iloiseksi se lapset teki. Onneksi käsidesi kulkee aina matkassa.

9.2.

Tänään meillä oli aikaisempi herätys kuin yleensä. Menimme lastenkodille puoli kahdeksaksi, jotta ehdimme saattaa isommat lapset ajoissa kouluun. On tapana että aina joku kävelee heidän kanssaan sinne ja käy hakemassa heidät sieltä. Oli hassua saattaa lapset paikkaan, josta emme edes tienneet missä se sijaitsee, mutta onneksi he itse tunsivat tien.

Palattuamme siltä reissulta, vietimme lastenkodilla kaikkien työntekijöiden ja lasten kesken yhteisen rukoushetken, jossa muistimme erästä sairastunutta sisarta. Tuntuu hienolta, miten siellä luotetaan rukouksen voimaan ja halutaan keskeyttää työt ja kokoontua yhteen tällaisen asian vuoksi.

Pääsimme taas seuraamaan lasten esikoulutuntia ja tarkistamaan heidän tehtäviään. Tänään heidän piti opetella piirtämään eri hedelmiä ja kirjoittamaan niiden nimiä englanniksi. Tauoilla leikimme lasten kanssa.

Lapset rakastavat sitä kun heidät nostaa ilmaan ja pyörittää. He ovat myös innostuneet tekemään kampauksia meidän hiuksiimme, aivan erityisesti yksi pojista. Hän voisi laittaa hiuksiamme jatkuvasti, mutta ikävä kyllä otteet ovat välillä aika rajuja. Narua isoimmat lapsista hyppivät monesti ja erilaiset käsientaputusleikit ovat lapsille mieleisiä. Ihan vain siitäkin he ilahtuvat kun pääsevät ottamaan meitä kädestä.

Iida saa hienon kampauksen

Voihan sitä hiuspantaa näinkin käyttää...

Välillä on hankalaa olla tasapuolinen kaikille kun jotkut lapset yrittävät omia meidät täysin itselleen. Vähitellen kuitenkin yhä useampi lapsi, hiljaisemmatkin, alkaa tulla meille tutuksi ja alamme muistamaan heidän nimiään (niiden opettelussa onkin aika homma, kun monet kuulostavat suomalaisen korvaan melko erikoiselta).

Vapaa-ajallamme pidimme tänään käsityöpiiriä. Laura neuloi kaulahuivia ja Iida virkkasi isoäidinneliöitä peittoa varten. Todella tarpeellisia asioita täällä lämmössä siis..!