27.-28.1.
Laukkujemme oli määrä mennä suoraan Helsingistä Kisumuun, mutta Nairobissa meille ilmoitettiin noin 40 minuuttia ennen koneen lähtöä, että näin ei olekaan. Meidän piti siis käydä hakemassa ne toisesta terminaalista ja mennä hakumatkalla läpi kolmesta turvatarkastuksesta. Ehdimme jo huolestua, mutta kerkesimme kuitenkin juuri ja juuri ajoissa. Jee! Koneessa meille tarjottiin mehua ja pähkinöitä.
Perillä meitä oli vastassa Sleyn lähetti Sinikka, jonka kyydillä pääsimme lähetysasemalle, jossa toistaiseksi majoitumme. Täällä asuu useampi lähettiperhe.
Aluetta ympäröivät järeät aidat ja lukittava portti, paikalla on vartija vuorokauden ympäri. Turvallisuudesta ei siis tarvitse olla huolissaan. Pihassa on oikein kaunis puutarha ja meidän asuntomme on viihtyisä.
 |
| Täällä me asutaan! |
 |
| Lähetysaseman pihaa |
 |
| Meidän kamut Vellu ja Tellu |
Saavuttuamme perille, meille keitettiin tulokahvit lähetysasemalla ja esiteltiin hieman paikkoja. Kävimme syömässä Java House -nimisessä ravintolassa ja ostimme hieman ilta- ja aamupalatarvikkeita Nakumattista (paikallinen supermarketti, jonka nimi herättää meissä hilpeyttä).
Muuten päivä sujuikin aikalailla matkasta toipumisessa ja uuten ympäristöön totuttelussa. Kuuma ilmasto alkoi aluksi väsyttää aika nopeasti, nyt muutamassa päivässä siihen alkaa jo vähitellen tottua.
29.1.
Toisena päivänä uskaltauduimme lähtemään kahdestaan kävelylle lähiseudulle ja päädyimme lopulta Victoria järven rannalle.
Oli hämmästyttävää miten matkalla monet tuntemattomat ihmiset tulivat kyselemään kuulumisia kun Suomessa se olisi aivan tavatonta. Mutta täällä voi aivan hyvin sanoa vieraallekin vastaantulijalle "How are you?" ilman mitään esittelyjä.
 |
| Kävelyllä rannalla |
Lähetit ovat esitelleet meille kaupungin keskustaa. Liikenne siellä on hyvin vilkasta. Sääntönä on se, että se menee ensin joka ehtii. Liikennevaloja ei ole ja liikenneympyrät eivät toimi länsimaalaisittain. Kaikki autot, moottoripyörät, tuktukit, pyöräilijät, jalankulkijat ja eläimet vilistävät samalla kadulla. Kaikki sujuu kuitenkin yllättävän hyvin. Liikenne on vasemmanpuoleinen.
Sitä emme ole vielä saaneet selville millä puolella jalankulkijan tulisi kävellä, kun jalkakäytävää ei ole. Kaikki näyttää menevän missä huvittaa.
 |
| Oikealla kuvassa kolmipyöräinen tuktuk-taksi |
 |
| Näkymä tuktukin kyydistä, oli hurjaa kyytiä! |
Taksivalikoimat ovat monipuolisia. Halvin vaihtoehto (n.60 snt) on moottoripyörätaksi, mutta sen kyytiin tuskin uskaltaudumme. Toinen edullinen ja hieman turvallisemman oloinen on Intiasta lähtöisin oleva kolmipyöräinen tuktuk-taksi. Sillä taitoimme jo yhden matkan keskustasta kotiin.
Matka ei ole kovin pitkä, joten välillä olemme myös kävelleet. Yksin täällä emme viitsi liikkua, mutta kahdestaan hyvillä alueilla voi päiväsaikaan kulkea. Lähetit ovat myös olleet paljon seuranamme.
 |
| Tie kaupunkiin, vasemmalla jalkakäytävä |
30.1.
Tänään lauantaina lähdimme ensimmäistä kertaa kahdestaan kaupungille. Keskusta-alue ei ole kovin suuri, joten pärjäsimme eksymättä. Siellä on uudempi kauppakeskus sekä paljon pikkukojuja kadunvarressa, joissa myydään aivan kaikkea hedelmistä vaatteisiin.
Rakennuksista muutamat ovat uusia ja hienoja, mutta suurinosa on melko ränsistyneitä ainakin päällepäin. Arkkitehtuurin sijaan vaikutuksen tekee värit, joita täällä näkee katukuvassa paljon, niin rakennuksissa kuin ihmisten pukeutumisessakin.
