Muutos suunnitelmiin

22.2.

Tänään meidän oli tarkoitus käydä tutustumassa kehitysvammaisten koululla ja sen jälkeen ainakin loppuviikko työskennellä siellä. Kenialaiseen tapaan suunnitelmat kuitenkin muuttuivat yllättäen. Koululla oli lomaviikko eikä kukaan muistanut kertoa meille siitä siinä vaiheessa kun sovimme menevämme koululle.

Meillä oli siis yksi ylimääräinen vapaapäivä. Vietimme sen kiertelemällä kaupungilla. Siellä pyöri myös kahta päivää aiemmin Iidalta donitsin saanut kaveri ja vilkutteli iloisesti. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jutella hänen kanssaan. Tulimme välillä kotiin syömään ja sitten jatkoimme taas matkaa. Oli mukava kierrellä ja katsella paikkoja, vaikka juuri mitään emme ostaneetkaan, vain välttämättömiä ruokatarvikkeita.

Tämän tyypin kauppa kulki kätevästi mukana olalla

Laura ilahtui kun täälläkin tunnetaan Suomen paras kaupunki

Tällä kerralla saimme ostettua myös tummaa leipää. Täällä olemme nähneet vain yhdenmerkkistä ruisleipää. Monesti sekin on loppunut kaupoista ja parhaimmillaankin sitä on hyllyssä yhdestä kahteen pussia. Nyt meillä kävi tuuri. Ruisleipä on kyllä hyvin erilaista kuin Suomessa. Täällä se on pehmeänmakuista paahtoleipää, joka on tummaa. Mutta erityisesti paahdettuna pidämme siitä todella paljon.

Keniassa syödään paljon paahtoleipää. Ainakin meidän tuntemamme kenialaiset pitävät mahdollisimman vaaleasta leivästä, ja kauppojen valikoiman perusteella saman voisi yleistää koskemaan suurta osaa kenialaisista.

Päätimme, että palaamme huomenna takaisin Matongoon ja orpokodille. Viikko sujuu varmasti mukavasti sielläkin. Kun kehitysvammakoulun loma päättyy, luvassa on todennäköisesti uusi yritys päästä sinne.

23.2.

Saavuimme Matongoon hieman puolenpäivän jälkeen. Jätimme ensin tavaramme vierastaloon, joka toisten vierailijoiden lähdettyä oli vapautunut taas meidän käyttöömme. Tällä kertaa myös Emmi tuli kanssamme, joten asumme täällä kolmistaan.

Sitten menimme lastenkodille lounaalle, joka Keniassa on tapana syödä vasta yhdeltä. Ruokana oli papuja ja riisiä sekä hedelmiä, meidän suosikkiamme lastenkodin ruoista.

Lähetystyöntekijä Sinikka oli mukana esittelemässä Emmin, joka tuli ensimmäistä kertaa lastenkodille. Täällä ollaan tarkkoja siitä, että sinne ei voi kukatahansa mennä noin vain työskentelemään vaan ensin tarvitaan virallinen esittely.

Lastenkodille oli ihana palata, kun vastaanotto oli jälleen todella lämmin. Lapset juoksivat meitä vastaan. He olivat myös hyvin kiinnostuneita uudesta tuttavuudesta. Joku tarttuikin heti myös Emmiä kädestä ja ohjasi peremmälle.

Tänään vietimme vain lyhyen hetken lastenkodilla esitellen Emmille paikkoja ja ollen lasten kanssa. Sovimme, että asetumme ensin taloksi ja aloitamme hommat taas seuraavana aamuna yhdeksältä.

Tältä näyttää vessa lastenkodilla
(ja monien paikallisten kodeissa myös)

Iltapäivästä kun lämpötila oli hieman viilentynyt päätimme lähteä kävelylle ihailemaan Matongon maisemia ja esittelemään niitä myös Emmille. Täällä Keniassa on kyllä kaunista! Yritimme ottaa paljon valokuvia, mutta kuva ei kyllä onnistu välittämään aivan kaikkea sitä kauneutta, minkä silmä näkee.

Kävelyreissulla törmäsimme myös muutamiin hyvin ystävällisiin paikallisiin. Olisi ollut kiva jäädä juttelemaan heidän kanssaan enemmänkin, mutta meidän oli kiirehdittävä jotta ehdimme takaisin ennen pimeän tuloa.

Matkan varrella oli myös tällaisia söpöläisiä. Monesti eläimiä
 pidetään vapaina tai narun päässä kiinni, harvemmin aitauksissa.

Kylän lapset lähtivät joukolla seuraamaan meitä. Jotkut halusivat tulla tervehtimään kättelemällä, toiset seurasivat vähän matkan päästä. Oli huvittavaa, kun eräs lapsijoukku seurasi meitä niin kauan kunnes pääsivät kuvaan. Kameran nähdessään he asettuivat poseeraamaan ja kun kuva oli otettu, he lähtivät tyytyväisinä pois.

Kylän lapsia