Leipää ja leikkejä

15.2.

Tänään Laura oli yksin lastenkodilla, koska viikonlopun aikana Iida oli tullut kipeäksi, eikä ollut vielä ehtinyt parantua. Onneksi kyseessä ei taida olla mikään vakava tauti, flunssaa vain ja ehkä vähän kuumetta.

Iidan päivä sujui lähinnä levätessä ja kirjaa lukiessa. Aamupäivästä pari suomalaista poikkesi myös asunnollamme etsiskelemässä jotain hengellisiä kirjoja, joten aivan yksin ei siis tarvinnut olla koko päivää.

Lastenkodilla Laura vietti tänään suurimman osan ajasta kaikista pienimpien lasten kanssa. Pesi heitä ja leikki heidän kanssaan isompien ollessa eskarissa ja koulussa. Tuntui kivalta kun ehti olla paljon heidän kanssaan, sillä yleensä heille ei ole juuri tekemistä isompien oppituntien ajaksi. Hoitajilla tuntuu olevan kädet täynnä mm. pyykkäämistä kun lapsia on useita. Joten pikkuiset saattavat vain seisoskella luokkahuoneen ulkopuolella keskenään.

Pikkuiset innostuivat palloilusta

Kaikista nuorin lapsista vierastaa vielä meitä, mutta muut pikkuiset ovat tulleet jo niin tutuiksi, että surullisina he rauhoittuvat syliimme ja tiedämme jo miten heidät saa nauramaan, joskin välillä se voi olla kovan työn takana.

Täällä lapsilla ei käytetä vaippoja muulloin kuin yöllä, vaikka pienimmät eivät osaa vielä käydä vessassa. Tänään Laura sai pestä pariin otteeseen leikkihuoneen lattian, kun lapsilla sattui vahinkoja. Juuri kun oli tullut puhdasta, niin taas sai ruveta hommiin. Jos täällä lattialla on lammikko, kyseessä ei ole vain läikkynyttä vettä.

Kuva leikkihuoneesta. Huomaa lammikot lattialla

Muuten täällä lastenkodilla on melko siistiä, mutta niitä pissalammikoita on aika paljon. Yleensä kukaan ei ehdi siivota niitä heti. Joten jos et itse siivoa, niin saat ainakin varoa mihin astut. Lapsia sylissäpitäessä saa myös olla hieman varuillaan.

16.2.

Tänään Iida voi jo paremmin ja hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi takaisin lastenkodille. Päivä siellä meni aika nopeasti. Lauraa pyydettiin tekemään leipää. Se oli vähän jännittävää, kun lastenkodilla ei ole uunia. Teeleivät sai kuitenkin paistettua myös tulen päälle asetetussa kattilassa ja ihan hyviähän niistä niinkin tuli. Lämmön säätely tosin oli vähän hankalaa.

Taikina valmistui ämpärissä

Hyvin paistui leivät näilläkin välineillä

Valmista leipää

Iltapäivästä meille näytettiin videota kenialaisista häistä. Ne vaikuttivat todella erilaisilta kuin suomalaiset ja meidän mielestämme hieman pitkästyttävän oloisilta. Tuntui että asiaan ei päästä koskaan, kaikki mahdolliset tyypit vain kävelivät vuorollaan käytävää pitkin tietyn askelkuvion mukaan ja etenivät ehkä metrin minuutissa muiden katsellessa hiljaa paikoillaan. Sen jälkeen papin lisäksi vielä monet muutkin pitivät puheita ennen itse vihkimistä.

Lapset kuitenkin katselivat hääjuhlaa aivan haltioituneina. Emme tiedä oliko juhla heistä niin kiinnostavaa, vai herättikö mielenkiinnon se että hyvin harvoin he näkevät videolta yhtään mitään.

Vapaaehtoistyöntekijä Arja kutsui meidät illanviettoon, joka pidettiin opettajakoulun ruokasalissa. Siellä oli mukana suomalaisia vierailijoita, amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä ja paljon kenialaisia opiskelijoita.

Opiskelijat esittivät masaitanssia ja erilaisia lauluesityksiä. Esitykset olivat hyvin energisiä ja opiskelijat olivat heittäytyneet niihin täysillä mukaan. Ihmettelimme miten he jaksoivat hyppiä niin paljon ja korkealle.

Masaiasuja

Tästä esityksestä ei vauhtia puuttunut

Suomalaisista vierailijoista myös kaksi vanhempaa miestä esiintyi. Toinen lauloi ja toinen säesti viululla. Siinä oli sanoinkuvailematonta tunnetta, jokseenkin hyvin suomalaista. Vaikka kenialaisten esitykset olivatkin vaikuttavia, pidimme melkeinpä eniten suomalaisten esityksestä, sen kotoisan tunnelman vuoksi.

Emme ole tulleet tänne pelkästään fanittamaan kaikkea suomeen liittyvää, vaan olemme myös aidosti kiinnostuneita afrikkalaisesta kulttuurista. Mutta täällä kaukana kaiken erilaisuuden keskellä oppii arvostamaan tuttuja asioita aivan uudella tavalla.

17.2.

Tänään otimme lastenkodille mukaan väriliituja ja kuvia väritettäväksi. Ajattelimme, että se olisi hyvää tekemistä pikkuisille muiden eskarituntien ajaksi. Molemmat kyllä värittivät nätisti, vaikka toinen oli välillä enemmän kiinnostunut kynien asettelusta. Toinen taas tuntui nauttivan kovasti puuhasta ja oli hyvin keskittynyt. Ikävä kyllä hänelle sattui vahinko ja molemmat väritykset kastuivat.

Iidan uusi ystävä

Myöhemmin eräs isommista lapsista huomasi tavaroidemme joukossa värityskirjan ja värejä. Annoimme hänen ja parin muun lapsen, jotka sattuivat silloin olemaan myös leikkihuoneessa, värittää niitä. Yksi lapsista juoksi heti huutamaan muillekin, että täällä saa värittää ja yhtäkkiä kaikki lapset rynnivät ympärillämme.

Väritystä

Heille on hankala jakaa mitään, koska jonottaminen ei ole heille kovin tuttua. Kaikki rynnivät ja ilman yhteistä kieltä komentaminen on haastavaa. Kun lapset saavat yhden värityskuvan, tai mitä nyt milloinkin jaetaan, he eivät väisty muiden edestä vaan odottavat saavansa lisää. Hankala pitää huoli siitä, että kaikki saavat ainakin yhden.

Vaikka väritys alkoi hieman sekasortoisissa tunnelmissa, se oli hyvin palkitsevaa. Lapset todella nauttivat siitä.