Yllätysten viikonloppu

5.2.

Viikon viimeinen työpäivä sujui mukavissa tunnelmissa lastenkodilla. Monet lasten leluista ovat rikkinäisiä, joten tänään otimme mukaan ompeluvälineitä. Päivä vierähti nopeasti lähinnä leluja korjaillen ja siinä sivussa lasten kanssa leikkien.

Lapset olivat myös innokkaita osallistumaan korjaamiseen ja muutamia neuvoimmekin ompelemaan ja toiset saivat leikata lankaa katki. Välillä heistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä lopputuloksen kannalta, mutta yhdessä puuhastelu oli kuitenkin sen arvoista.

Kun tulimme iltapäivästä kotiin, huomasimme että sähköt on poikki ja nyt ne ovat pysyneet koko päivän poissa. Ilmankin pärjää kun täällä on kaasuhella ja kynttilöitä. Kynttilän valossa on myös oma tunnelmansa. Jääkaapin ja pakastimen puolesta vain pikkusen harmittaa.

Oma koti kullan kallis

Sähkökatkosta selvittiin

Yritimme tänään opetella yhtä swahilin kielistä laulua, johon saimme sanat ennen kuin lähdimme Keniaan. Laulussa on yksi sanahirviö ”wanatungojea”, emmekä oikein tienneet miten se pitäisi sanoa, joten kävimme kysymässä apua pihalla oleilevilta kenialaisilta nuorilta. He olivat oikein avuliaita. Sen lisäksi että he auttoivat meitä swahilin kanssa, he halusivat myös opetella laulun suomenkieliset sanat. He osasivat lausua ne oikein hyvin, jopa ääkköset.

Lauluista oppii hyvin swahilia (tai suomea)

Nuoret olivat viereisen opettajakoulun opiskelijoita. Vietimme heidän kanssaan hetken aikaa ja he halusivat esitellä meille kouluaan ja kavereitaan. He olivat oikein mukavan oloisia ja oli kiva vihdoin tutustua omanikäisiimme ihmisiin. Tulemme varmasti tapaamaan heitä myöhemmin uudestaan.

Uudet kamut ja kirahvipensas

Tänään tapaamammme nuoret osasivat ihme kyllä sanoa nimemme oikein, mutta Keniassa oloaikanamme olemme kumpikin ehtineet saada aika monta uutta nimeä. Laura on ollut mm. Maura, Raula, Laula ja Laulah ja Iida Lida, Hida, Lii, Ida, Eda ja Iidajoo (viimeisestä opimme, että koska nimemme eivät ole täällä kaikkeista tutuimpia ainakaan ääntämykseltään, on parempi ettei heti niiden perään sano mitään muuta).

6.2.

Tänään meillä oli vapaapäivä. Aamusta harjoittelimme nyrkkipyykkäystä, koska täällä ei pesukonetta ole. Eikä se niin kovin vaivalloista ollutkaan, ihan rentouttavaa oikeastaan. Pyykinpesun lisäksi kokkasimme, mutta muuten päivä kului melko laiskasti lähinnä kirjoja lueskellen.

Välillä kävimme pikku kävelyllä ihailemassa lähiseudun maisemia. Täällä on paljon kauniita kukkuloita ja vehreää kasvillisuutta. Tiet kuitenkin ovat hiekkaa, joka tällä hetkellä on hyvin kuivaa ja helposti pöllyävää. Kuoppia ja teräviä kiviä on myös paljon.

Tältä näyttää Matongon kadut

Kävelyn lomassa kävimme myös tutustumassa viereiseen raamattukoulualueeseen. Siellä piha oli ihanan vihreä ja kauniisti laitettu. Täällä kaikkialla on paljon pensaita ja niiden leikkaamiseen panostetaaan.

Koulualueelta kuvattua maisemaa

Yllätys yllätys, täältä löytyy myös sauna! Suomalaisnaapurimme olivat lämmittäneet sen ja illalla mekin pääsimme saunomaan pitkästä aikaa.

7.2.

Aamu sujui suunnitelmien mukaan, mutta sen jälkeen päivä oli täynnä odottamattomia asioita. Yhdeksältä menimme englanninkieliseen jumalanpalvelukseen Matongon kirkkoon, joka on vastaikkaisella puolella tietä kuin asuntomme. Kirkko oli aivan täynnä väkeä, suurin osa nuoria opiskelijoita. Oli hauska huomata, että olemme olleet täällä jo sen aikaa että siellä tapasi myös tuttuja ihmisiä.

Matongon luterilainen kirkko

Opiskelijat olivat harjoitelleet lauluja jumalanpalvelusta varten ja kirkossa esiintyikin kaksi heidän muodostamaansa kuoroa. Esitykset olivat hyvin vaikuttavia ja eläväisiä. Ne alkoivat sillä, että joku penkkirivissä istuva aloitti laulamisen ja vähitellen muut kuorolaiset yhtyivät siihen. Kuorot siirtyivät eteen laulaen. Lauluissa oli hienot rytmit.

Jumalanpalveluksen lopuksi seurakunta kerääntyi ulos kuulemaan ilmoitusasioita ja siinä samassa me vierailijoina jouduimme esittäytymään. Kun olimme lähdössä, meille kerrottiin, että saamme mennä opettamaan pyhäkouluun. Tähän emme olleet osanneet varautua, mutta onneksi olimme suunnitelleet pientä raamattuopetusta orpolapsille. Se sai kelvata tähänkin tilanteeseen.

Olisi ollut parempi, jos olisi saanut valmistautua ja jos tietäisi miten pyhäkoulu Keniassa yleensä menee. Mutta oli se näinkin lopulta ihan hauskaa. Lasten kanssa on kiva olla ja pyhäkouluopettajat olivat hyvin ystävällisiä.

Pyhäkoulun jälkeenkään emme päässeet vieläkään lähtemään, vaan meidät pyydettiin lasten ja pyhäkouluopettajien mukaan kirkkoon. Suostuimme, mutta emme oikein ymmärtäneet, mikä tilaisuus siellä oli. Pian huomasimme olevamme toisessa jumalanpalveluksessa, joka oli kisin kielinen. Onneksi siellä oli mukavia ihmisiä, jotka yrittivät tulkata meille.

Siellä meidät pyydettiin eteen ja jouduimme taas esittelemään itsemme mikrofonin kera. Tilanteesta teki jännittävän se, että lastenkodin johtaja tuli kanssamme eteen ja puhui ensimmäisenä. Hän kertoi nimemme ja kaikki oleelliset tiedot meistä ja sen jälkeen vasta mikki annettiin meille ja meidän käskettiin esittäytyä. Mietippä siinä sitten mitä sanot.

Jumalanpalveluksen päätyttyä Laura jäi vielä jakamaan suomalaisia karkkeja seurakunnan lapsille ja jutustelemaan papin kanssa. Sen jälkeen vuorossa oli vierailu lastenkodille (joka sattui ajoittumaan sopivasti ruoka-aikaan). Sillä aikaa Iida suunnitteli pienimuotoista haavanhoito koulutusta lastenkodin hoitajille.

Laura orpolasten ympäröimänä, vieressä lastenkodin johtaja

Eräs opiskelija tupsahti yhtäkkiä ovemme taakse ja toi opettajaopiskelijoilta heidän itse askartelemansa tervetuliaislahjat meille. Siitäkin olimme hyvin yllättyneitä, mutta myös ilahtuneita. Se oli kovin huomaavaista.

Täällä jätehuolto on hyvin erilaista kuin Suomessa. Matongon kotimme on oikea edelläkävijä, koska täällä eritellään biojäte. Muuten roskat poltetaan (monessa paikassa myös se bio) tai heitetään tienreunaan, mistä sitten eläimet syövät niitä. Tänään poltimme ensimmäistä kertaa roskia ja se oli aika jännää.