Eläimellistä menoa

13.2.

Lähdimme aamulla taas takaisin Matongoon. Muutimme siellä uuteen paikkaan, taloon jota kerroimme aiemmin käyneemme katsomassa. Täällä meillä on molemmilla omat huoneet ja tilaa olisi vielä muutamalle muullekin.

Viihtyisä olohuoneemme

Päätimme heti testata uutta keittiötämme ja leivoimme voisilmäpullia. Ne olivat hyviä. Täällä sitä huomaa olevansa niin suomalainen! Kaiket pienetkin asiat, jotka muistuttavat Suomesta, ilahduttavat suuresti. Iidan on ikävä salmiakkia ja Laura on ruvennut kaipaamaan lapsuuden harrastustaan tanhua. Päätimme myös tehdä karjalanpiirakoita, kunhan saamme ostettua kaikki tarvittavat ainesosat.

Tuoretta pullaa

Täällä asustaa meidän lisäksemme neljä suurta vahtikoiraa, joten turvallista on ainakin. Välillä koirat tosin aiheuttavat meille myös päänvaivaa.

Näiden vahtien ohi ei ihan helposti tullakaan

Yritimme lähteä kävelylle ja oletimme koirien jäävän pihaan, mutta näinhän ei ollut. Ne seurasivat meitä, vaikka kävimme pari kertaa viemässä ne takaisin. Ajattelimme että meidän on pakko lukita ne häkkiinsä ja juuri kun saimme ne houkuteltua sinne, huomasimme myös naapurin kanojen eksyneen häkkiin. Kanat meinasivat päästä hengestään ennen kuin saimme koirat ulos häkistä. Häkki oli pakko lukita niin että koirat ovat ulkopuolella, koska ne eivät antaneet meidän siirtää kanoja.

Häkin sijaan ajattelimme laittaa koirat eteiseen. Lähes kaikki koirankeksithän siinä meni, mutta saimme kuin saimmekin ne sinne lopulta. Mutta koirat olivat jo niin riehakkaita, että ennen kuin olimme ehtineet lukita ovea, ne jo työnsivät sen auki.

Emme enää keksineet muuta vaihtoehtoa kuin käydä pyytämässä apua. Koirat perässämme menimme ensimmäisen ihmisen luokse, jonka löysimme. Oli hieman noloa häiritä tällaisella asialla miestä, joka oli juuri jutustelemassa papin kanssa, mutta onneksi nämä koirat sattuivat olemaan hänelle tuttuja ja hän osasi auttaa meitä.

Mies sai lukittua koirat eteiseen ja lupasi vielä siirtää kanatkin. Olimme kiitollisia ja lähdimme kävelylle.

Illalla puutarhuri, joka käy myös ruokkimassa koirat, oli lukinnut kaksi niistä häkkiin. Ihmettelimme mitä hyötyä vahdeista on vangittuina ja päästimme ne irti. Siitä seurasi kammottava meteli, joka jatkui läpi yön. Jostain syystä koirat eivät tulleet keskenään toimeen enää yöllä, vaan rähisivät jatkuvasti toisilleen.

Naureskelimme puhelimessa Sinikan kanssa meidän koiraongelmillemme ja saimme vastaisuuden varalle puutarhurin numeron. Hän asuu tässä lähellä ja voi tarvittaessa tulla auttamaan meitä.

Kaikista hankaluuksista huolimatta koirat ovat myös aivan ihania ja niistä on paljon seuraa. Kaksi niistä on nuoria, honteloita ja todella korkeita saksanpaimenkoiria. Toiset kaksi taas ovat todennäköisesti sekarotuisia, vanhoja ja kokeneita vahteja sekä valtavan paksuja. Niitä on kiva rapsutella.

14.2.

Tänään on ystävänpäivä, mutta se pääsi vähän unohtumaan. Keniassa se on lähinnä pariskuntien juhla eikä sitä muuten sen kummemmin vietetä.

Kävimme aamulla taas englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Tänään sinne saattoi mennä aivan rennosti, koska olimme jo toistamiseen samassa paikassa eikä enää tarvitsisi esittäytyä.

Matongossa on nyt noin viikon ajan myös muita suomalaisia vierailemassa. Eräs vierailijoista oli pappi, joka saarnasi kirkossa. Saarnaa oli hauska kuunnella kun se oli suomeksi. Toki täällä vapaaehtoistyössä oleva suomalainen pappi käänsi sen myös englanniksi. Kirkossa kuultiin sekä suomalaisia että afrikkalaisia lauluesityksiä ja yksi vierailijoista soitti viulua. Monet täällä eivät olleet koskaan ennen edes nähneet viulua.

Lähtiessämme jumalanpalveluksen jälkeen vaihdoimme vielä muutaman sanan vierailijoiden kanssa ja kävimme tervehtimässä pyhäkoululaisia.

Tänä iltana jätimme toiset koirat häkkiin, joten oli huomattavasti rauhallisempaa. Sen sijaan liskot kävivät meitä säikyttelemässä. Muuten olemme viihtyneet hyvin tässä talossa, mutta liskoja täällä kyllä riittää. Ne ovat kovin vikkeliä. Aika ajoin niitä yllättäen ilmestyy jostain ja yhtä nopeasti ne myös katoavat juostuaan hetken seinillä. Onneksi ne ovat aika pieniä ja on niistä sentään jotain hyötyä; kuulimme että ne syövät hyttysiä.