Pyöräilyä

24.2.

Olimme lastenkodilla vähän yli kolmeen asti, minkä jälkeen lähdimme käymään Sondussa. Tänään siellä oli taas markkinapäivät. Ajattelimme kävellä seuraavaan kylään ja ottaa sieltä pikipikin eli moottoripyörätaksin. Vaikka Lauraa vähän kauhistuttikin ajatus sillä matkustamisesta, totesimme että se on kuitenkin paras vaihtoehto. Kävellen matka on liian pitkä ja matatu eli pikkubussi on hyvin ahdas ja sen lähtöajasta ei voi olla varma, saattaa joutua odottelemaan pitkäänkin.

Emme joutuneet lopulta kävelemään edes seuraavaan kylään kun eräs moottoripyörä jo pysähtyi poimimaan meidät kyytiin. Kuski ajoi kyllä hyvin, mutta siitä huolimatta oli aika jännittävää. Selvisimme kuitenkin ehjinä perille. Takaisintulomatkalla kyydistä osasi jo vähän enemmän nauttiakin. Ajelimmehan sentään kauniissa maisemissa.

Pikipikejä

Tämä oli ensimmäinen kertamme Sondussa ilman paikallisen opastusta. Aivan kaikkien paikkojen sijaintia emme muistaneet, mm. supermarkettia jouduimme hetken haeskelemaan. Nimi supermarket on hieman harhaanjohtava, koska kauppa muistuttaa lähinnä suomen siwaa.

Oli hauskaa kierrellä rauhassa ja katsella mitä kaikkea on myynnissä. Jotain löytöjäkin teimme; huivi, käsisaippuaa, ananas...

Sondu

Vähän erikoinen mies päätti liittyä seuraamme. Kun olimme ostamassa ananasta, myyjä olisi antanut sen ensin hyvin edullisesti, mutta tämä mies sanoi hänelle, ettei hän saa myydä sitä meille niin halvalla. Myyjä nosti hinnan miehen määräämäksi. Eipä sekään onneksi paha ollut, vähemmän kuin olemme tottuneet maksamaan Kisumussa. Keniassa on jännää se miten kaupungeissa ja maaseudulla samoilla tuotteilla on eri hinnat. Maalla kaikki on halvenpaa.

25.2.

Järjestelimme lastenkodilla varastoa, jotta ruuat ja muut tarvikkeet olisivat helpommin löydettävissä. Selkeyden vuoksi kirjasimme myös ylös miten paljon mitäkin on jäljellä.

Seepra-ajelulla

Aikaa jäi myös lasten kanssa leikkimiseen ja iltapäivästä Iida piti pienen ensiapukoulutuksen, johon osallistui lastenkodin johtaja ja lapset. Lapset katselivat innoissaan kun Iida näytti miten haavat ja murtumat tulee sitoa, yksi vapaaehtoinen pääsi myös potilaan rooliin.

Iida ja reipas potilas

Iloiset pojat

26.2.

Tänään lastenkodille saatiin polkupyöriä (kolmipyöräisiä onneksi). Olisittepa vain nähnyt lasten riemun kun he pääsivät kokeilemaan niitä.

Viime kesän Evankeliumijuhlilla Sastamalassa oli keppihevostalli lapsille. Juhlien lopuksi keppihevoset myytiin ja niillä rahoilla saatiin hankittua Matongon orpokodille viisi polkupyörää. Pyörät olivat siis lahja suomalaisilta lapsilta kenialaisille lapsille.

Meilläkin oli oikein hauskaa kun saimme seurata lasten iloa ja pääsimme harjoittelemaan heidän kanssaan miten pyörillä ajetaan. Polkeminen oli heille vielä vähän hankalaa. He liikkuivat pyörillä niin, että yksi istui kyytiin ja toinen työnsi tätä eteenpäin. Ohjaaminenkaan ei heti sujunut, joten meidän piti huolehtia ettei synny kolareita.

Lapset osoittautuivat todella hyviksi jakamaan. Vaikka pyöriä oli vähemmän kuin heitä, niistä ei tullut tappelua. Ne lapset, jotka eivät itse päässeet heti pyörän satulaan, katselivat innoissaan toisten menoa.

Pyörät tulevat kyllä tuomaan pidemmäksikin aikaa iloa lastenkodille ja lapset saavat oppia uutta niillä ajellessaan.

Hauska päivä jatkui vielä hauskalla illalla. Lähdimme lastenkodilta Kisumuun, missä kävimme illalla lähettien kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa.

27.-28.2

Viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina käväisimme kaupungilla ja sunnuntaina olimme kirkossa. Sunnuntai iltapäivästä kävimme kävelyllä ihailemassa rikkaan asuinalueen hienoja taloja ja hotelleja sekä Victoria järven maisemia. Harmi vain että sielläpäin missä olimme, kaikki rantatontit olivat yksityisiä, emmekä päässeet aivan veden ääreen.

Kävelyretken maisemaa. Taustalla Victoria järvi