Sairastamista ja seikkailuja

29.2.-4.3.

Maanantaina pääsimme vihdoinkin kehitysvammaisten koululle. Aamusta Sinikka vei meidät tapaamaan koulun rehtoria, joka toivotti meidät tervetulleiksi. Sitä seurasi erään opettajan johtama tutustumiskierros. Kävimme katsomassa koulun jokaista luokkaa ja muita tiloja.

Tällainen ohje löytyi rehtorin toimiston seinältä

Koulu on luterilainen sisäoppilaitos ja siellä on kaikkiaan noin 100 oppilasta. Iältään he ovat 9-30-vuotiaita. Loma-ajat oppilaat viettävät kodeissaan.

Koulun rakennuksia. Törmäsimme tuttuun nimeen

Koulun ensimmäisellä luokalla opetellaan istumaan pulpetissa ja keskittymään edes hetkeksi johonkin aktiviteettiin. Kun tämä sujuu, siirrytään seuraavalle luokalle. Välillä oppilaat saattavat siis olla enemmänkin kuin yhden vuoden samalla luokalla. Eteneminen on hyvin yksilöllistä.

Kolmannella luokalla opetellaan samoja asioita kuin tavallisissakin kouluissa, lukemista, kirjoittamista, laskemista jne. Jos oppilas ei ole kykenevä sellaiseen, hän voi hypätä suoraan tämän luokan yli.

Seuraavat luokat valmistavat oppilasta siihen, että kotiinsa palatessaan hän voisi olla jotenkin hyödyksi ja pääsisi osallistumaan joihinkin askareisiin. Näitä luokkia on neljä ja niistä valitaan jokaiselle se mikä häntä eniten kiinnostaa tai mihin hänellä on eniten lahjoja. Vaihtoehdot ovat maanviljelys ja kanojenhoito, kotitalous, puukäsityöt sekä tekstiilityöt.

Näiden luokkien lisäksi koulussa on vielä yksi erityisluokka autistisille ja erityisvilkkaille lapsille.

Suoraan koulua vastapäätä on kaatopaikka, missä poltetaan jatkuvasti roskia.
Haju on kuvottava ja väärään suuntaan tuullessa, se tunkeutuu myös koulualueelle

Esittelykierroksen jälkeen Iida pääsi työskentelemään koulun sairaanhoitajan kanssa ja Laura erityisluokan kanssa.

Toisesta päivästä lähtien Lauran aamut kuluivat kotitalousluokan kanssa. Joka aamu nämä oppilaat leipovat opettajansa ja koulussa työskentelevien vapaaehtoisten avulla mandazeja noin 120 kappaletta. Niitä tarjotaan välipalaksi kaikille koulun opiskelijoille ja opettajat saavat halutessaan ostaa niitä viiden shillingin (n. 5snt) hinnalla. Mandazit muistuttavat hyvin paljon munkkeja, mutta ovat kolmion muotoisia eikä niiden pintaan tule sokeria. Varsinkin vastapaistettuina ne ovat todella hyviä.

Laura on koulutukseltaan leipuri-kondiittori ja hän nautti kovasti päästessään oppimaan kenialaisten leivonnaisten valmistusta. Kotitalousluokan oppilaat olivat myös aivan ihania ja heidän kanssaan yhdessä puuhastelu oli mukavaa.

Oppilaita taukoa viettämässä

Tauon jälkeen Laura siirtyi kotitalousluokasta erityisluokkaan. Ensin oli aika jännittävää olla erityisluokan kanssa, koska lapset olivat todella vilkkaita ja arvaamattomia. Varsinkin yksi luokan pojista on kovin taipuvainen käyttäytymään väkivaltaisesti. Luokassa on kolme opettajaa, yksi kahta lasta kohden. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta välillä kun lapset olivat levottomalla tuulella, tuntui että sekin on liian vähän.

Erityisluokkalaisilla oli ohjelmassa erilaisia koordinaatiokykyä kehittäviä aktiviteettejä. He harjoittelivat mm. täyttämään vesipulloja, järjestämään pullonkorkkeja riviin maahan piirretyn viivan päälle, selaamaan kirjan sivuja ja rakentamaan torneja palikoista. Kaikki lapset olivat hyvin eritasoisia ja se pyrittiin ottamaan huomioon ja antamaan jokaiselle juuri hänelle sopivia tehtäviä.

Kun lapset alkoivat tulla tutummiksi ja huomasi millaisista asioista kukin pitää, heidän kanssaan oli hyvin antoisaa olla. Ne hetket tekivät iloiseksi kun huomasi lapsen jaksavan keskittyä tekemiseensä, eikä vain riehuvan. Eräskin poika rakensi hyvin tarkkaavaisesti tornia puupalikoista ja kääntyi aina hymyilemään kun sai uuden palikan kasattua tornin jatkoksi. Monelle lapselle musiikki oli hyvin mieleinen ja rauhoittava asia.

Iida on lähihoitaja, joten hän työskenteli suuren osan ajasta koulun sairaanhoitajan kanssa. Sairaanhoitajan tehtävänä oli kiertää päivän aikana kaikki luokat läpi tarkistamassa, että onko kukaan lapsista sairastunut. Lopun ajasta hän oli tavoitettavissa toimistossaan. Sinne tuli päivän aikana itsensä loukanneita lapsia hoidettavaksi. Hoitaja oli hyvin mukava nainen ja oli mielenkiintoista päästä tutustumaan hänen työhönsä. Välillä vain aika kävi vähän pitkäksi, jos sairastuneita lapsia ei ollut. Onneksi hoitaja oli kova rupattelemaan. Hän taisi kovasti pitää Iidasta, koska olisi mielellään antanut poikansa hänelle aviomieheksi.

Hoitajan tehtäviin kuuluu myös jakaa lapsille heidän tarvitsemansa lääkkeet. Sen lisäksi hän huolehtii mielenkiintoisista turvatoimista. Koulun isommille tytöille tehdään aina raskaustestit ennen kuin he lähtevät lomalle kotiinsa ja sieltä palatessa. Näin tiedetään, että jos joku sattuu tulemaan raskaaksi, onko asiasta vastuussa koti vai koulu.

Sairaanhoitajan avustamisen lisäksi Iida pääsi tutustumaan muutamiin eri luokkiin. Hän vietti aikaa ensimmäisen luokan kanssa. Koulun pienimmät oppilaat vasta totuttelivat opiskeluun, joten päivä sujui lähinnä leikkiessä ja väsyessään heidän annettiin välillä hetki nukkua.

Sen jälkeen Iida oli käsityöluokassa. Oppilaat tekivät erilaisia käsitöitä, jotka valmistuttuaan menevät myytäviksi. Luokassa on poljettavia ompelukoneita. Jotkut osaavat käyttää niitä, toiset taas ompelevat vain käsin. Nyt opiskelijat punoivat langoista huiveja puukehikot apunaan. He olivat hyvin keskittyneitä töihinsä.

Käsityötunti

Yhtenä päivänä Iida oli myös erityisluokan kanssa. Silloin lapset musisoivat ja puhaltelivat saippuakuplia. Se oli hauskaa. Yksi lapsista tosin ei ollut kovin innostunut touhusta ja karkasi talon taakse.

Viihdyimme todella hyvin kehitysvammaisten koululla. Ikävä kyllä viikko jäi hieman vajaaksi, koska Laura sai sieltä kirppuja ja taisi olla hieman allerginenkin niiden puremille. Emme olleet ennen tulleet edes ajatelleeksi, että ihmisellekin voi tulla kirppuja. Kun olimme yhden päivän pois koululta ja teimme kotonamme kaikki mahdolliset varatoimenpiteet, kirpuista päästiin onneksi eroon. Sen jälkeen uskaltauduimme palaamaan takaisin. Kirpuista ei enää ollut vaivaa, mutta Laura tuli muuten vain kipeäksi.

Tältä näyttää kirppujen syömät kädet

5.-6.3.

Olimme suunnitelleet retkeä Kakamegan sademetsään Emmin kanssa, mutta Lauran viikonloppu meni sairastaessa. Iida ja Emmi lähtivät matkaan siis kahdestaan.

Kakamegaan pääsi taksilla, jonka sai hotellin kautta tilattua. Häämmästyimme kun se tuli asunnollemme jo puolituntia ennen sovittua aikaa! Kenialainen aikakäsitys on hyvin erilainen kuin suomalainen. Täällä ei ole kiire mihinkään ja myöhästyminen ei ole mitenkään tavatonta (etuajassa oleminen sen sijaan on).

Ajomatka kesti noin parituntia. Perillä odotti kotoisa huone kristillisestä majatalosta. Hintaan kuului täysihoito. Ruuat olivat hyvin herkullisia ja englantilaistyylisiä. Ne tarjoiltiin suoraan pöytään ja iltapäivätee tuotiin huoneeseen kuuluvalle terassille. Palvelu oli hyvää ja henkilökunta todella kohteliasta.

Teehetki

Majataloon kuului useita eri rakennuksia; vastaanotto, ruokailutila ja pieni kauppa, josta sai ostaa matkamuistoja. Majoittautuminen tapahtui pienissä sievissä mökeissä. Majatalolla on myös oma rauhaisa kappeli, jossa pidetään sunnuntaisin kymmeneltä jumalanpalvelus. Kaikki työntekijät saavat pitää silloin taukoa tehtävistään ja osallistua siihen.

Kappeli

Majatalon läheisyydestä lähti polku joka teki pienen lenkin sademetsässä. Siellä pystyi kävelemään itsekseen ja ihailemaan kasvillisuutta. Sademetsässä oli hyvin vihreää. Siellä oli todella korkeita puita, joista vanhimmat olivat jopa 400-vuotiaita sekä kauniita ja värikkäitä kukkia. Ilmasto oli kosteampi ja viileämpi kuin muualla. Etäämmällä näkyi myös apinoita ja polun varressa oli lampi, jossa kurnutti sammakoita.

Iida kävi Emmin kanssa myös muutaman kilometrin mittaisella opastetulla sademetsäkierroksella. Aluksi mentiin moottoripyörän kyydillä lähemmäksi metsää, mutta varsinainen kierros taitettiin jalan. Ensin käveltiin metsän läpi ja sen jälkeen vielä kiivettiin vuorelle, josta pystyi katselemaan alhaalla olevaa metsää ja oli muutenkin näkymät kauas. Nousu vuorelle oli aika kova. Ylhäällä huipulla oli vastassa kaksi lehmää, jotka joku oli sinne ”unohtanut”.