Arjesta safaritunnelmiin ja kaupunkilomalle Kisumuun

28.-31.3.

Maanantaina lastenkodilla jatkui pääsiäisen vietto. Sinne oli hankittu pari uutta kanaa, jotka päätyivät lautaselle. Muitakin herkkuja oli tarjolla. Lapset lauloivat hengellisiä lauluja samalla riemukkaasti tanssahdellen. Me veimme heille ilmapallot juhlan kunniaksi ja niistä oli myös paljon iloa, vaikkeivat ne pitkään ehjinä säilyneetkään. Pallojen hajottua leikittiin värikkäillä muovin palasilla.

Tiistaina lapsilla jatkui koulu pääsiäisvapaiden jälkeen. Mekin palasimme takaisin totuttuun rytmiin, aamut huolehdimme pikkulapsista ja iltapäivät leikimme isompien kanssa.

Laitoimme leikkihuoneen uuteen järjestykseen ja kirjasimme ylös mitä kaikkea sieltä löytyy, jotteivat lelut katoaisi käytössä niin helposti. Leikkihuoneelle tehtiin myös uudet säännöt, jotta leikkiminen sujuisi paremmin ja siitä olisi enemmän iloa lapsille.

Ehdimme viikon aikana pari kertaa myös pelata jalkapalloa lasten kanssa. Isoimmat pojista olivat todella hyviä siinä ja monet pienemmistäkin innostuivat yrittämään. Isot pojat olivat ihania kun ottivat pienemmätkin lapset huomioon ja syöttelivät heistä jokaiselle vuorollaan palloa. Pienet tulivat todella iloisiksi kun onnistuivat potkaisemaan pallon edes metrin päähän.

1.-3.4.

Perjantaina Iida lähti Kisumuun, mutta Laura päätti jäädä viikonlopuksi Matongoon. Laura vietti aikaa lastenkodilla, kun päivät täällä alkavat käydä vähiin ja lapsista ei malttaisi olla erossa. Seuraavalle viikolle Laura oli myös sopinut safarille lähdöstä Sinikan ja Emmin kanssa, joten vapaita oli tulossa kolmen arkipäivän verran. Viikonlopun aikana tehtiin muun muassa lasten ja lastenkodin johtajan kanssa pieni retki lähistölle.

Kisumussa Iida pääsi näkemään kenialaisen sairaalan (mutta ei ollut onneksi itse sairaana). Se oli mielenkiintoinen kokemus. Vaikka sairaala oli seudun paras, suomalaisiin sairaaloihin verrattuna se vaikutti melko karulta. Sairaalareissun lisäksi Iidan aika kului asioita hoidellessa kaupungilla ja kokkaillessa keittobanaaneja.

Keittobanaania onkin saanut syödä ahkerasti viime aikoina, sillä rouva jonka luona vierailimme jonkin aikaa sitten, lahjoitti meille niitä säkillisen. Täällä tavallisesti keittobanaanit keitetään ja syödään liemen kanssa. Sen lisäksi olemme koittaneet käyttää mielikuvitustamme ja kokeilleet muitakin tapoja niiden kokkaamiseen. Iida on muun muassa käyttänyt niitä nakkikeittoon ja Laura tehnyt niistä ranskalaisia. Siltikin jouduimme lahjoittamaan osan eteenpäin. Siltä varalta, että joku ei vielä tiennyt, niin keittobanaani ei ole samanlaista kuin tavallinen banaani, vaan muistuttaa maultaan enemmänkin perunaa.

4.-7.4.

Maanantaina Laura oli aamupäivän lasten kanssa ja lounaan jälkeen kiiruhti pakkaamaan, koska seuraavana aamuna kello kahdeksalta lähdettäisiin Masai Maraan safarille. Olimme varanneet matkatoimistosta auton ja kuskin, jonka kyydissä lähdimme reissuun. Auton kuljettaja oli samalla oppaamme puistossa ja erittäin hyvä sellainen olikin.

Seeprat olivat reissun ensimmäisiä vastaantulleita eläimiä

Olimme olleet etukäteen hieman huolissamme siitä, näemmekö eläimiä tai onko tie niin mutainen, että juutumme kiinni. Vaikuttaa nimittäin siltä, että sadekausi on alkanut. Onneksi selvisimme kuitenkin vain aivan muutamalla sadepisaralla alkumatkasta. Myöhemmin näimme kauempana sadepilviä, mutta ne eivät onneksi osuneet kohdallemme. Tiet olivat myös ajokunnossa.

Tämä kirahvi ei paljon autosta välittänyt

Norsulauma ylittämässä tietä

Eläimiäkin näimme paljon. Jo ennen varsinaiselle puistoalueelle ehtimistä, olimme nähneet seeproja, kirahveja ja norsuja. Niitä näimme myöhemminkin vielä moneen kertaan lisää. Norsuja jopa niin läheltä, että välillä vähän pelottikin. Niiden lisäksi näimme useita leijonia, pari gepardia, virtahepoja, krokotiilejä, apinoita, puhveleita, pahkasikoja, leopardin hännän ja monia muita eläimiä. Sarvikuono olisi ollut vielä kiva nähdä, mutta muuten näimme kaiken mitä toivoimmekin ja paljon enemmänkin. Eläinten lisäksi maisemat olivat myös mahtavaa katseltavaa. Nautimme kovasti matkasta ja ihailimme Luojamme kädenjälkeä.

Gepardi

Urosleijonan pääsimme näkemään aivan läheltä.
Teki mieli silittäää

Puhveleita

Olimme reissussa kaksi yötä ja yövyimme puistoalueen lähellä telttahotellissa. Matkalla hotellille kaikki vastaantulleet paikalliset ihmettelivät, miten voimme yöpyä siellä. Ehdimme jo hieman huolestua siitä, onko paikka sittenkään hyvä valinta. Syy kummasteluun taisi kuitenkin vain olla se, että paikallisten oli vaikea käsittää miten valkoiset voivat nukkuja teltoissa. Tavallisempi majoitusvalinta taitaa olla luksushotelli. Meille teltatkin kelpasivat, sillä ne olivat kuin pieniä mökkejä, joissa oli kaksi sänkyä ja niiden takana telttakankaalla erotettu suihku ja wc. Hotellilla oli täysihoito ja saimme hyvää ruokaa, tosin ruokailujen aikataulut eivät aina aivan pitäneet ja välillä jouduimme odottelemaan.

Teltta

Hotellilla ei ehtinyt muuten juuri viettää aikaa kuin syödä ja nukkua. Kun emme olleet safarilla, kävimme tutustumassa viereiseen masai-kylään. Oli mielenkiintoista nähdä, miten he asuvat ja kuulla heidän perinteisistä tavoistaan. Talot olivat savesta tehtyjä ja niitä kuulema pitää joka kuukausi korjata ja aina yhdeksän vuoden välein rakentaa kokonaan uusi. Sisällä oli hyvin pimeää. Parista pikkuruisesta ikkunasta tuli hieman valoa ja keskellä oli tulisija. Siitä huolimatta kun pyydettiin istumaan, oli mahdotonta nähdä tuolia ja piti vain toivoa, että osuu oikeaan kohtaan.

Masaita kotikylässään

Lauran ollessa reissussa, Iida lomaili Kisumussa, missä kaikki kaupat ovat lähellä ja nettiyhteys enimmäkseen toimii. Lähetysasemalla ei myöskään tarvitse olla aivan yksin, eikä pelätä kun koirat ovat vahdissa. Torstaina palasimme molemmat Matongoon. Iida aamulla aikaisin ja Laura iltapäivällä.

Maisemaa kotimatkan varrella  Masai Maralta